8.6.2011






Huomaan että olen vihdoin tottunut elämään kahta todellisuutta. Alkuun olin kuin tipahtaneena kahden maailman väliin, kuin olisin roikkunut räpiköiden molempien helmasta. Kesti aina pitkään ottaa käyttöön toinen koodi, vaihtaa kieli ja se kaikki muu mikä pitää vaihtaa, ei vain tullakseen toimeen vaan selvityäkseen. Nyt olen löytänyt sen nappulan jota painamalla automaatti surahtaa käyntiin. Se on jossakin sydämen ja sielun välimaastossa.

Olen lakannut ostelemasta tuliaisia. Sekin on merkki siitä että olen kotonani molemmissa todellisuuksissa.
(kuvat Vilijonkka, teksti Kati)

5 kommenttia:

  1. "Se on jossakin sydämen ja sielun välimaastossa". Hienosti sanottu. Teksti kolahti. Nyt kolme kuukautta Afrikassa asuneena voin todeta, että nappula jota painamalla automaatti surahtaa käyntiin on todella kadoksissa. Huomenna lomalle Suomeen ja olen jo valmiiksi sekaisin. Ja tuliaiset on ostettu. Täältä katsottuna tuntuu joskus, että todellisuuksia on liian monta.

    VastaaPoista
  2. HiljainenMaija; kiitos, Maija.
    Uskon että sinulla on nyt nappulat kateissa. Omat kokemukseni näistä asioista ovat sittenkin aika pienessä mittakaavassa.

    VastaaPoista
  3. Juu, oih, juuri näin, oi.

    Ja tuliaiset on ostettu vain kummilapsille, muttei heistäkään kaikille...

    VastaaPoista
  4. Tuli mieleen, että sydämen ja sielun välimaastossa saattaa olla kaikenlaista muutakin hyödyllistä, semmoistakin, joka on hukassa, koska sitä enimmäkseen etsii päästä.

    VastaaPoista
  5. Vilijonkka: tämän tekstin ei pitänyt olla "minusta" mutta perhana vieköön. Se onkin.

    Pirkko; oi kyllä, noin on. Päästä on turha etsiä. Siellä ei yleensä ole juuri mitään.

    VastaaPoista