17.12.2010


Sen jälkeen kun Martti kuoli olen ollut joka joulu tyttären perheen luona joulun. Ovat kutsuneet, ovat ihan vaatineet ja olenhan minä mieluusti mennyt. Vaan joku siinä on alkanut tuntua hankalalta. En pidä asioista jotka tehdään tavan vuoksi. On alkanut kaiken lisäksi tuntua että säälistä kutsuvat kun ei ole oikein muitakaan paikkoja mihin menisin. En halua olla vanha akka joka kutsutaan säälistä joulunviettoon. En liioin anoppi joka "tietysti taas pitää kutsua".

Sanoin jo marraskuun lopulla että tämä joulu onkin sitten erilainen. Kylpyläjoulu. Täyshoitoon lähden, aika hieno juttu! Tytär ei vaikuttanut pettyneeltä, yritin lukea sen äänestä jotakin mutta en huomannut mitään.

Aatonaattona sulkeudun kotiini. Ruokaa on neljäksi päiväksi. Täytyy pitää verhoja kiinni ja poltella vaan kynttilöitä etteivät huomaa kun ovat ohikulkumatkalla Martin haudalle. Katsovat ne nyt kai sentään ikkunoihin vaikka olenkin "kylpylässä".

12 kommenttia:

  1. Hyvä kotiinpiiloutuminen.
    Tuli surullinen olo. Ei ole helppoa ja kivaa olla yksinäinen ja ulkopuolinen. Tiedän. Mutta yksinolokin on hyvää.

    VastaaPoista
  2. Minä hullu liioittelin mielessäni, että nyt se tappaa itsensä. Mulla on tää päivä mennyt kai PIKKASEN ylireagoivissa tunnelmissa. Ja kohta pitäs lähtä kattoon sitä natsileffaa. Huh.

    VastaaPoista
  3. Jostain syystä en yhtään sääli kotiin piiloutuvaa. Taitaa viihtyä ja uskaltaa tehdä sen omalla tavallaan. Ehkä seuraavksi uskaltaa jo sanoa, että se kylpylä on nyt omassa kodissa.

    VastaaPoista
  4. Minäkään en missään tapauksessa sääli. Itsekin aion tehdä niin tänä vuonna, ja olen siitä ainoastaan hyvilläni.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikki tähän mennessä kommentoineet.
    Ajattelin itse että tämä kodissaan piilotteleva nimenomaan viettää hyvän joulun nyt. Itselleen passaavan. Hänen on varmaan ollut hyvä siellä tyttären perheen kanssa mutta toisinaan tuollaisissa tilanteissa on mukana juuri sitä kaikkea mitä tämä nainen ei sulata.Hän ei missään nimessä ole sääliteltävä vanha eukko.

    VastaaPoista
  6. Minustakin tämä mummo teki vain juuri sen mitä oikeasti halusi. Ihan hyvillä mielin. Mutta onkohan sillä ikävä Marttia?

    VastaaPoista
  7. Hiljainen Maija: ehdottomasti on. Oi miten onkin.

    VastaaPoista
  8. On hyvä kun uskaltaa sanoa haluavansa olla yksin .Olen ylpeä äidistäni joka "menetti" isäni tämän sairaudelle-isä kun ei ole enää täällä kuin kuorena ,muistona hahmossaan,
    äiti aikoo viettää aattoillan kotonaan ,joka nyt on vain hänen kotinsa ekan kerran.Isä ei sinne enää koskaan palaa.Pikkuisimmalle siskolleni tämä on vaikeinta.Tapaamme kaikki aatonaattona .Uusi traditio.

    VastaaPoista
  9. Maria: Maria...eivät nämä tarinat tietysri ihan tyhjästâ synny, tämänkin takana joitakin omia asioita, tosin vasta esiasteella, pelkoasteella, sanoisin.
    Olet nyt sellaisessa elämänvaiheessa että tulee näitä "uusia traditioita". Ajan kysymys koska minulle.
    Voi tätä elämää ja kaikkea mitä se tuo tullessaan, vie mennessään....

    VastaaPoista
  10. Oi, kaunis tarina. Tyttären äidillä oli ihana tyyli muuttaa velvoittava tapa... Suklaata syödessä ja leffoja katsoessa on varmasti ihan mukavaakin olla itsekseen, ja jouluna on tärkeätä myös saada surra kuollutta omassa rauhassa.
    Vaikka ei mitään noin radikaalia omassa elämässä, myös meidän perhe on halunnut olla välillä itsekseen ilman isoja sukuvierailuja. Ja kyllä sitä yrittää kieli keskellä suuta olla pahoittamatta kenenkään mieltä.

    VastaaPoista
  11. Tänä vuonna minäkin uskalsin vihdoin sanoa äidille, että en mene jouluksi kotiin. Monta viime vuotta olen mennyt ja ollut pahoilla mielin. Tämän joulun olen ehkä yksin. Ensi vuonna voi taas olla niin, että on kiva mennä kotiin.
    - Lee -

    VastaaPoista
  12. Hyvä tyyppi, rohkea ja itsensä tunteva. Noin sitä pitäisi elämässä osata repäistä. Lopullinen uskallus tietty puuttui, kun ei sanonut totuutta ääneen. Ehkä ensi vuonna?

    VastaaPoista